E-luku vai EUR-luku

2.11.2016

Energiatodistusmenettely on alusta saakka ollut kiinteistönomistajille pakkopullaa. Vuonna 2008 voimaan tulleet säännökset ovat koko ajan nostattaneet tunteita ja mielipiteitä todistuksen tarpeellisuudesta ja kustannuksista. Todellisten kulutuslukemien sijaan kiinteistön ominaisuuksiin perustuva uusi energiatodistus ei parantanut suhtautumista energiatodistukseen ? päinvastoin, yhä useampi kiinteistönomistaja on esittänyt skeptismiä todistuksen hyödyllisyydestä käytännössä.

Energiatodistusmenettelyn puolestapuhujiksi ovat jääneet lähinnä ne tahot, joiden tehtävänä on jalkauttaa säännöksiä kentälle tai jotka pystyvät kääntämään menettelyn jollain tapaa bisnekseksi. Ongelmana on energiatodistuksen tarjoaman tiedon heikko hyödynnettävyys.

Energiatehokkuuden kirjainluokituksella on ollut hyvin vähän vaikutusta kiinteistö- ja osakekauppaan. Edes todistuksen puuttuminen kokonaan ei ole osoittautunut kaupan eikä etenkään vuokrauksen esteeksi.

Jos asunto-osakkeen ostaja haluaa tarkkaa ja todellista tietoa energiakulutuksista ja siihen sitoutuvista euroista, on se aina ollut saatavissa kiinteistön tilinpäätösasiakirjoista. Energiatodistuksen luokitus ei tähän tarkkuuteen yllä. Tietoa kiinteistön tulevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä voi löytää kunnossapitotarveselvityksestä. Taloyhtiökiinteistöistä saatavien muiden lakisääteisten asiakirjojen kautta saatava tieto inflatoi energiatodistuksen arvoa.

Energiatodistus on sinänsä hyvä idea vertailukelpoisesta järjestelmästä energiatehokuuden edistämiseksi, mutta käytännön hyöty on jäänyt kovin ohueksi. Harmillista on vielä se, että EU:n näkökulmasta Suomen kansallinen lainsäädäntö ei näinkään toteutettuna ole vastannut annettua direktiiviä ja seurauksena oli energiatehokkuusmenettelyn laajentaminen. Laajennus pakottaa tekemään todistuksen nyt myös tietynkokoisille autotalleille ja varastoille.

Voimaan jää kysymys: ketä varten?